Treidaus.com

Palaan vielä hetkeksi edelliseen blogikirjoitukseeni, missä käsittelin Euroopan velkakriisiä. Nyt hieman avaan asiaa lisää.

 Millä tavalla maa, joka on pahoissa velkaongelmissa voi selvitä ongelmistaan, jos se ei voi inflatoida- tai devalvoida valuuttaansa. Tällainen tilannehan on Kreikalla juuri nyt. Vaihtoehtoja ei ole kovin montaa. Joko maa voi kerätä lisää veroja tai kasvattaa BKT:aan. BKT puolestaan koostuu maan sisäisestä yksityisestä kulutuksesta + investoinneista + valtion kulutuksesta + nettoviennistä. Perinteinen tapa nostaa kansakunta taantumasta on lisätä valtion kulutusta ja alentamalla veroja ja keskuspankin toimesta korkoja, eli stimuloida yksityistä sektoria.  Jos valtio on velkaantunut, ei valtio voi lisätä omaa kulutustaan, eikä alentaa veroja. Investointeja (=sijoituksia) voidaan houkutella korkealla korkotasolla tai alhaisella pääomaverotuksella. John Mauldin huomauttaa osuvasti hyvässä kirjassaan Endgame, The end of the Debt Supercycle, and how it Changes Everything, että investoinnit ovat yhtä kuin kansakunnan säästöt. Yritysten ja yksityisten henkilöiden säästöt rahoittavat investointeja. Samat säästöt rahoittavat myös valtion velkaantumista. Jos valtion budjetti on jatkuvasti vajaa, imee valtio säästöt itselleen, ja silloin niistä ei jää riittävästi rahaa investointeihin. Kreikka (ja muut ongelmamaat Euroalueella) eivät voi stimuloida talouttaan korkoaseella, koska korkotaso on yhteinen koko Euroalueelle.

Verotusta tuskin Kreikassa saadaan kauheasti kiristettyä, koska kansa on jo nyt barrikaadeilla. Ainoaksi vaihtoehdoksi jää lisätä nettovientiä. Kreikan tapauksessa se kävisi helpoiten vähentämällä tuontia, koska vientituotteita ei ole kovinkaan montaa. Ensimmäisenä tulee mieleen oliivit, viinit, fetajuusto ja turismi. Näiden vientiä tuskin kuitenkaan saadaan nopeasti  lisättyä. Kreikan kokonaisvelka on 355 miljardia euroa. Kreikan tuonti on vuodessa 44 miljardia euroa. Vaikka Kreikka ostaisi kaikki mahdolliset tuotteet ja palvelut kotimaasta (mikä ei käytännössä ole mahdollista), tällä tavoin nettoviennin stimuloiminen veisi silti 8 vuotta, ennen kuin tällä keinolla saataisiin velka maksettua. Tämä on ainoa asia, jonka Kreikka voisi tehdä, mutta sekään ei kuullosta realistiselta. Kirjanpidollinen fakta on, että kun valtio maksaa velkojaan pois, joutuu yksityinen sektori kasvattamaan omiaan, ellei muutosta tule vaihtotaseeseen. Jos sekä valtio että yksityinen sektori maksaa pois velkojaan, pitää kauppataseen olla lyhennettävää summaa vastaavalla määrällä positiivinen.

Mauldinin mukaan on vain kaksi tapaa jolla taloutta voidaan kasvattaa. Ensimmäinen tapa on lisätä työssäkäyvän väestön määrää, esim. kasvattamalla syntyvyyttä, houkutella maahan ulkomaista työvoimaa tai pidentämällä työuria. Toinen tapa on lisätä tuottavuutta, esim. automaation avulla. Nämäkään toimenpiteet eivät näin akuutissa kriisissä kuullosta realistisilta. Tästä syystä olen sitä mieltä, että joko Kreikka tekee konkurssin, tai sitten Euroalueen yhteisellä päätöksellä aletaan valuuttaa inflatoida tai se devalvoidaan. Kreikka voi toki erota eurosta, ja siten aloittaa oman rahapolitiikkansa. Jos Kreikkaan tulee oma valuutta, devalvoituu se voimakkaasti heti käyttöönotossa, jolloin Kreikan euromääräisten lainojen kustannus maalle kasvaa entisestään. Tämä johtaisi puolestaan mitä todennäköisemmin konkurssiin.

Mikä Kreikassa on sitten niin ihmeellistä, että se pitää pitää pystyssä? WIkipedian mukaan maalla on ulkomaista velkaa n. 475 miljardin euron verran (per 30.6.2011). Iso osa tästä velasta on eurooppalaisten pankkien taseessa, ja varmasti osittain alaskirjattukin tai myyty tappiolla pois. Siitä huolimatta pankeille syntyvät tappiot pelottavat saksalaisia ja ranskalaisia poliitikkoja. Kun pankit tekevät riittävästi tappioita syntyy pankkikriisi. Pankkikriisiin riittää jo pelkkä pelko pankkien tappioista, jolloin puhutaan luottamuskriisistä. Pankkikriisissä euriborkorot nousevat nopeasti, koska pankeilla ei ole luottamusta toisiinsa. Euriborkorko on se korkotaso, jolla pankit lainaavat rahaa toisilleen.

Suuri osa suomalaisten asuntolainoista on siis sidottu siihen olettamaan, että pankit luottavat toisiinsa. Korkojen noustessa myös pankkien asiakkailleen tarjoamat lainamarginaalit saattavat nousta merkittävästi, ja lainansaantimahdollisuus tyrehtyä kokonaan. Nopeimmin nousevat yritysten lainamarginaalit, jolloin osa yrityksistä ei enää saa lainattua rahaa. Tämä aiheuttaa konkursseja ja sitä kautta työttömyyttä. Tämä puolestaan johtaa pienempään talouden kasvuun, eli taantumaan tai jopa lamaan. Yritysten ja ihmisten ostovoima heikkenee, joka aiheuttaa puolestaan lisää konkursseja ja työttömyyttä. Asuntojen arvot alkavat tippua ostajien kaikotessa markkinalta ja yhä useamman ihmisen laittaessa asuntonsa myyntiin maksukyvyttömyytensä takia. Jossain vaiheessa talous taas toipuu, mutta siihen voi mennä aikaa.

Jos EKP päättää inflatoida itsensä ulos veloista, vaikuttaa se ihmisten elämään nousevina hintoina. Käteisen rahan suhteellinen ostovoima vähenee, ja siten syö ihmisten säästöjä. Ulkomaiset sijoittajat menettävät euron heiketessä sijoitustensa arvoa. Perinteisesti asunnot, kiinteistöt ja jalometallit ovat olleet hyvä inflaatiosuoja. Osakkeetkin ovat olleet melko hyvä tapa suojautua inflaatiolta. Inflaation myötä myös yleinen korkotaso nousee, joten se vaikuttaa negatiivisesti asuntovelallisten talouteen, ellei lainoja ole sidottu pitkään kiinteään korkoon. kiinteät korot ovat nyt todella alhaisia, joten sellaisen käyttö oman lainan kokonaiseen tai osittaiseen suojaamiseen voisi olla oiva teko.

Mikäli EKP päättää devalvoida euron, vaikuttaa se jokaiseen meistä ulkomaisen ostovoimamme pienentymisenä. Toisaalta vientiyhtiöillä menee silloin hyvin. Ulkomaiset sijoittajat menettävät euromääräisiä sijoituksiaan, joka puolestaan heikentää ulkomaalaisten luottamusta meitä kohtaan. Nämä kaksi viimeksi mainittua seikkaa pätee myös inflaation sattuessa.

Monella maalla ei ole valittavanaan kuin huonoja vaihtoehtoja, jotka johtuvat pitkällisestä yli varojensa elämisestä. Toiset maat (kuten Suomi) on vedetty kriisiin mukaan valuuttaunionin kautta, jolloin joudumme tavalla tai toisella yhteisvastuullisesti vastaamaan muiden valtioiden synnyttämistä veloista. Olen täysin vakuuttunut, että joku tässä luettelemistani skenaarioista toteutuu Euroopassa ennemmin tai myöhemin. Sitä, kuinka kauan tekohengitys kestää, on vaikea arvioida.

Toivottavasti tämä avasi lukijalle tätä kriisiä entuudestaan. Iso osa näistä ajatuksista on omaksuttu yllä mainitsemastani Mauldinin kirjasta, jota suosittelen kaikille luettavaksi.

(edit: kirjoitusvirhe)